Teatterinäyttelijät haetaan hahmon identiteetin perusteella

Sukupuolen moninaisuus on vielä pieni, mutta pikkuhiljaa näkyvämpi osa teatteritaidetta. Transtaustainen näyttelijä Miiko Toiviainen kertoo, että muutoksen hitaus johtuu arkuudesta käyttää trans- ja muunsukupuolisten ihmisten valtavaa potentiaalia.

Kehitystä tasa-arvoisempaan roolitukseen

Näytelmien avoimissa hauissa on yleistynyt muoto, jossa ilmoitetaan, että “haemme näyttelijää miehen tai naisen rooliin” eikä vanhaan tyyliin “mies- tai naisnäyttelijää”. Näin myös esimerkiksi muunsukupuoliset hakijat voivat itse arvioida minkälaisia rooleja haluavat hakea ilman etukäteen määriteltyä hakijan sukupuolta.

“Sanavalinnoilla on valtava merkitys siihen, että huomioi kaikkien olemassaolon ja ilmaisee, että kaikki ovat tervetulleita”, Toiviainen toteaa.

Toiviainen arvelee, että varovaisuus queer-aiheiden ympärillä jarruttaa kehitystä ja ruokkii pelkoa transvihamielisyydestä ja ammatillisten esikuvien puutteesta.

“Etenkin transnaisia on tällä hetkellä todella vähän ammatillisessa koulutuksessa ja sitä kautta näyttelijän työssä. Jos ei näe itsensä kaltaisia missään, tulee helposti olo, että en ole tervetullut sinne, vaikka todellisuus olisi toinen”, Toiviainen pohtii.

Konsultaatiot roolituksen tukena

Teatteriohjaaja ja -taiteilija Nuppu Ervastin mukaan sukupuolen moninaisuuden näkyminen on tärkeää, koska mitä moninaisempia ihmisiä näyttämöillä nähdään, sitä paremmin voidaan rakentaa laajaa ilmaisua. Ohjaajana hän valitsee lähes aina itse koko oman työryhmänsä ja täten myös näyttelijät rooleihin.

Ervasti kertoo näyttelijävalintojen edistävän sosiaalista kestävää kehitystä representaation, eli asian esittämisen, edustamisen tai kuvaamisen, kautta. Valmiiksi käsikirjoitettuihin näytelmiin etsitään usein tekijä, jolla on antaa kyseiseen rooliin joku mielenkiintoinen näkökulma.

“Jos castingiin ei ole tullut yhtäkään muunsukupuolista hakijaa, olen ottanut heitä mukaan taustahaastattelujen ja asiantuntijalausuntojen kautta”, Ervasti kertoo.

Yhdenvertaisuus teatteritaiteessa

Ohjaajana Ervasti noudattaa yhdenvertaisuuden periaatteita ja haluaa luoda työryhmälle turvallisen tilan, jossa voi keskustella matalalla kynnyksellä epämukavilta tuntuvista asioista. Ydinasiana hän pitää rajojen sanottamista niin ohjaajan kuin näyttelijöiden puolelta.

Teatteri heijastaa todellisuutta joko välillisesti tai suoraan. Ervasti toivoo, ettei moninaisuuden esittämistä nähtäisi pakkona vaan, että saadaan näyttää erilaisia tarinoita ja kasvoja.

“On miljoona tapaa osallistaa eritaustaisia ihmisiä teatteriin eikä se aina tarkoita, että pääroolissa pitäisi olla tietyn näköinen tai taustainen henkilö”, Ervasti toteaa.