Alkoholiakatemia

[label style=”default”]Kolumni[/label] Amk-opiskelijat, nuo tulevaisuutemme suurmiehet, -naiset ja -androgyynit ovat tänä päivänä persoja alkoholille. Juopottelu on parikymppisistäkin vielä siistiä, coolia ja mageeta, eikä mitään vastaväitettä ole.

Nuori opiskelija päätyy uuteen kaupunkiin ja opinahjoon rakentamaan itsellensä tulevaisuuden pilvilinnaa. Muutetaan äidin tuttua kodin rakkautta höyryävien patojen ääreltä soluasunnon outoihin ääniin. Pahvinohuiden seinien läpi kuuluu naapurihuoneiden tapahtumat tahtomattakin ja ahdistus päästä uudesta asunnontapaisesta ulos kasvaa.

Koulussa tutustuu uusiin tovereihin päivittäisillä luennoilla nettipelejä pelatessa tai vajaan kahden euron lounaan keskinkertaisuutta valittaessa. Tupakkipaikalla kerrataan viikonlopun örvellysreissuja ja suihkuun sammumisia. Näyttääpä joku vähä-älypuhelimestaan kuviakin kanssajuopuneiden toilailuista.

Iltaisin on opiskelijoille järjestetty rastikierroksia ympäri vielä tuntemattoman kaupungin kuppiloita milloin milläkin verukkeella. Pyöritään haalarit päällä pitkin pitäjää tukeutuen siihen, että moinen ihokas päällään saa opiskelijaelämää viettää kuin haarniskassa tosimaailmaa vastaan taistellen. Kantamalla yhteistä pukinetta saamme verukkeen käyttäytyä kuten voimme.

Laivallekin lähdetään tekemään uusia tuttavuuksia. Verkostoituminenhan on päivän sana ja millä tavalla sitä muka paremmin tuleviin kollegoihinsa tutustuu kuin Itämeren porauslautalla aamuyön huippukännissä humpatessa ja pumpatessa.

Kun vanhojen tuttujen valvova silmä on jäänyt satojen kilometrien päähän kotikaupunkiin, voi nuori alkaa rakentaa itselleen uutta identiteettiä. Omaksutaan uusista tuttavuuksista erilaisia näkemyksiä elämään. Kun ainoa paikka muiden tapaamiseen vapaa-ajalla on juottola, voi kai sitä muutoin yksin kotona istuva opiskelija aina muutaman siinä ohessa ottaa.

Ensimmäiselle vuosikurssille toitotetaan alusta asti miten nuoruus on ihmisen parasta aikaa ja kaiken tämän koulutyön keskellä pitää muistaa nauttia siitä opiskelijaelämästä.

Mistä opiskelijaelämästä?

Halvan kaljan metsästäminen keskiviikkoiltana tai sunnuntain aletunnit kuppiloissa ovat opiskelijaelämää. Itse itsensä vapaaehtoisesti julkisesti nolaaminen on opiskelijaelämää. Torstaikännit tarpeettoman perjantaiopiskelun takia on opiskelijaelämää. Juotujen rahojen tuoma nuudelidieetti on opiskelijaelämää.

Kun vaippahousuinen vanhus kuolinvuoteellaan käy läpi pitkän ikänsä aikaisia tapahtumia, kertaa hän myös lapsuuden ja työelämän välissä olevaa aikaa. Muistetaan ystäviä ja kaikkea mitä heistä vuosien varrella tuli. Opiskelijaelämästä muistikuvia tuskin säilyy, jos ne jo nyt on juotu edellisenä iltana.

Jos tämä aika on parasta mitä meille ikinä sattuu, miksi ihmeessä vietämme sitä kapakassa?